Vietämme kaunista kesäaamua saaristossa ystävieni kanssa. Näen yhtä parhaimmista ystävistäni harvoin, mutta tällä kertaa olen saanut houkuteltua hänet kanssani merelle. Valmistelen aamiaista satamassa pienen purjeveneemme salongissa, vene keinuu hiljaa tuulessa ja kaikki elämässäni on hyvin, kun hän tulee onnesta hehkuen luokseni.
Hän näyttää minulle valokuvaa, joka nostaa kyyneleet silmiini. Hänen uusi kumppaninsa on juuri tehnyt positiivisen raskaustestin. On ihmeellistä saada olla pisimpiaikaisen ystäväsi seurassa, kun hän saa kuulla näin suuria uutisia. Ilo hänen kasvoillaan on sanoinkuvaamaton. Olen vilpittömästi valtavan onnellinen hänen puolestaan. Hän on niin kauan kuin muistan halunnut saada lapsia, mutta viime vuosina vauvakuume oli muuttunut hänenkin kohdallaan epävarmuudeksi. Oikean kumppanin löytymisessä oli mennyt pitkään.
Minä ja puolisoni olemme yrittäneet raskautua jo yli vuoden.
Saan henkäistyä onnitteluni kyynelteni läpi, mutta myös huokaistua miksi kyyneleeni eivät ole vain ilon kyyneleitä. Emme ehdi juttelemaan tästä enempää, kun hänellä tulee kiire liittyä muiden seuraan. Toivon, että ehtisimme puhumaan – hänestä tulee viimein isä ja minusta ei ole tullut äitiä – mutta emme ehdi. Sitä keskustelua ei ehditä käymään myöhemminkään.
Kesäaamu jää mieleeni onnellisena, mutta samalla pistävän kipeänä. Alun kutkuttava jännitys on poissa ja vähän myöhässä olleiden kuukautisten takia tekemäni raskaustestit negatiivisia. Punainen väri hohkaa joka kuukausi valkoisessa kylpyhuoneessamme. Pelokkaat ja epävarmat, jopa alkuun huojentuneet tunteeni siitä, että raskaus ei ole vielä alkanut, ovat muuttuneet huoleksi. Ensimmäisen vuoden aikana 80% pareista tulee onnistuneesti raskaaksi.
Tyynellä merellä 
Jätä kommentti