Nyt useamman aiheen verran lapsettomuudesta kirjoitettuani muistin, että lapsettomuusmatkamme alkutaipaleella (tai silloinhan se ei ole vielä lapsettomuutta, vaan iloista toiveikkuutta ja odottamisen jännittämistä) menin möläyttämään lapsettomuushoitojen päättymisestä kirjoittaneen tuttavalleni hyväntahtoisen tökerön ohjeen. Nyt jälkijunassa – kun ymmärtää, miten moninaisista syistä lapsettomuus voikaan johtua – hävettää niin, että haluaisin painua maan alle. En edes kehtaa laittaa hänelle viestiä pyytääkseni anteeksi, koska en halua avata jo (toivottavasti hellittäneitä) haavoja vuosien jälkeen. Menin hänelle siis ehdottomaan jostain internetistä lukemaani vihjettä siitä, että suojaamattoman yhdynnän jälkeen kannattaa käyttää kuukuppia pitämään sperma ”valumasta ulos”. Joku väitti, että kyllä tämä taktiikka toimii! No, voin myöhemmin hankitulla omakohtaisella kokemuksella kertoa, että ei ole toiminut. En kyllä ole jatkuvalla syötöllä tätä yrittänytkään, joten empiirinen tutkimus asiasta ei ole täysin validi.
Ohjeeni oli tarkoitettu vilpittömästi – jos kaikki muut keinot on jo kokeiltu, niin mitä pahaa tässä voisi olla? Se oli kuitenkin tökerö ohje, ja niin on moni muukin, mitä lapsettomuushoitoja kokematon, hyväntahtoinen hölmö saattaa suustansa möläyttää.
Älä urheile liikaa.
Jättäkää kahvinjuonti.
Makaa paikoillaan ja nosta jalat kohti kattoa!
Urheile enemmän.
Lisää vaan yritystä.
Heti kun lakkasivat liikaa yrittämästä, tuli tuttuni tuttu raskaaksi.
Koittakaa olla stressaamatta!
Vuonna 2009 toteutetun tutkimuksen mukaan paikallaanmakaamisesta keinohedelmöityshoidon jälkeen voi olla hyötyä raskautumisessa, terveet elämäntavat suojaavat hedelmällisyyttä ja stressi voi tosiaan vastaavasti heikentää hedelmällisyyttä. Hyväntahtoisimmatkin ohjeet voivat kuitenkin tuntua tökeröiltä, eikä kaikkiin lapsettomuuden ongelmiin voi itse parhaimmillakaan elämäntavoilla vaikuttaa.
Muistathan olla siis varovainen antaessasi ohjeita lapsettomalle ihmiselle. Samaan aikaan, kun tietoa ja ratkaisua tilanteeseen janotaan voi monet sanat olla turhaan satuttavia. Ja lapsettomat – yritetään muistaa olla armollisia niille hyvää tahtoville sukulaisille, ystäville ja tuttaville, jotka eivät ihan käsitä miten vaikeasta ja monisyisestä asiasta lapsettomuudessa on todella kysymys. Emmehän haluaisi, että kukaan muu joutuisi itse kokemaan, miten kipeää tämän kokemuksen kanssa eläminen on.
Pahimmat sammakot toivottavasti ovat siistiytyneet jo arkisesta lapsettomuuspuheesta. Olen kauhean kiitollinen, että neuvojen antamisesta, ”lastenhankinnasta” utelusta ja raskausaprillipiloista – on kirjoitettu viime vuosina mediassa enemmän.
On hyvä muistaa, että pelkästään jotakuta katsomalla ei pysty kertomaan onko kyseessä vapaaehtoinen ja toivottu, vai tahaton lapsettomuus. Silloin kun olimme vapaaehtoisesti lapsettomia tuntuivat lapsiutelut ja vihjailut raivostuttavilta ja loukkaavilta, päällepäsmäröiviltä – nyt tahattomasti lapsettomana samat utelut ja vihjailut tekevät erityisen kipeää ja olen entistä haluttomampi huomauttamaan miten ikäviltä kommentit tuntuvat.
Tyynellä merellä 
Jätä kommentti