Vuonna 2023 pitkään lapsettomana pysytelleessä lähimmässä ystäväpiirissäni kaikki, jotka lasta olivat toivoneet, saivat myös lapsen. Yksi ystävistäni on vannoutunut vapaaehtoisesti lapseton – ja huvittavasti juuri hänen kanssaan lapsettomuushoidoista ja lapsettomuuden herättämistä peloista puhun kaikkein eniten. Myös entinen kumppanini sai puolisonsa kanssa lapsen ja töissäkin kollega jäi äitiysvapaalle. Välillä ehtikin tuntumaan, että jokainen uutinen vauvauutinen! Tässä kohtaa vielä vankasti uskoin, että me tulemme pian perästä – ja hyvä niin. Jos epätoivo olisi ehtinyt jo valtaamaan mielen, olisi vauvauutisten kuuleminen voinut tuntua paljon raskaammalta.
Ystävä 1: Mies kolmikymppinen, kumppani parikymppinen, eli ihanteellisessa lapsensaanti-iässä. Heti tiedettyään lapsensaantitoiveestaan he olivat olleet yhteydessä lapsettomuusklinikkaan. Toivottu raskaus oli alkanut nopeasti ja luomuna.
Ystävä 2: Mies ja kumppani kolmekymppisiä. Odotus oli pidetty tiukasti omana tietona ja saatiin kuulla lasketusta ajasta ihan viime hetkillä.
Ystävä 3: Nainen kolmekymppinen, kumppani samaa ikäluokkaa. Asumme eri kaupungeissa, ja yhteydenpitomme on jäänyt harvemmalle. Sain kuulla, että sopivan kumppanin löydyttyä heidänkin piti kääntyä lapsettomuushoitojen puoleen ja ihana pieni poika sai alkunsa IVF-hoidolla. Vaikka en toivoisi tätä matkaa kenellekään oli huojentavaa tietää, että joku ymmärtäisi miten vaikea tie tämä on kulkea.
Rakastan kaikkia ystäviäni valtavasti ja olen heidän puolestaan pohjattoman onnellinen. Toivoin, että pian liittyisimme onnellisten vanhempien joukkoon – kuvittelin, miten ihanaa olisi, jos lapsemme leikkisivät tulevaisuudessa yhdessä ja meillä aikuisilla olisi aikaa ja mahdollisuus iloita toistemme seurasta. Ainakin miespuolisilla ystävilläni ensimmäinen vauvavuosi on ollut niin intensiivinen, että meidän välinen ystävyys on nyt saanut jäädä taustalle, joten yhteisestä ajasta unelmoiminen liittyi myös ajatukseen, että ystävyys jatkuu sitten, kun sille aikaa taas on.
Onneksi siis on:
Ystävä 4: Vannoutunut vapaaehtoisesti lapseton. Hänen laajemmasta ystäväpiiristään usea on käynyt läpi rankat lapsettomuushoidot, ymmärtääkseni endometrioosin vuoksi. Hänelle kerron avoimimmin mitä kuuluu, miltä tuntuu ja mikä missäkin kohtaa vituttaa, raivostuttaa ja itkettää.
Vaikeimpina ja synkimpinä hetkinä hymyilen hänen sanoilleen: olisit raskaana ollessasi kuin satuolento. Hänen vankkumaton uskonsa siihen, että murehtimiseni siitä voisinko olla hyvä äiti on jo itsessään tarvitsemani todistus, että minusta varmasti tulisi hyvä vanhempi. On ollut uskomattoman tärkeää kuulla tämä minut vuosia tunteneen ystävän suusta laskiessani irti äitiyteen liittyvistä peloistani.
Tyynellä merellä 
Jätä kommentti