Tyynellä merellä

Punktiopäivää edeltävänä iltana en osaa rauhoittua, tai edes päättää mihin vaatteisiin haluaisin seuraavana aamuna pukeutua. Valmistelen aamua varten lopulta kolme vaatekertaa – saisinpahan varmasti valita mieluisimman ilman mitään aihetta stressaantua. Lisääntymistieteen yksikössä saa koko päivän olla omissa vaatteissaan. En halua, että kukaan ajattelee minun pukeutuneen liian hienosti, mutta haluan tuntea oloni on paitsi mukavaksi, myös voimakkaaksi ja kauniiksi. Oikeat vaatteet auttavat jaksamaan tilanteessa, johon itsellä ei oikeasti ole lähes mitään valtaa. Lopulta pakkaamisen, vaatteiden silittämisen ja kaiken muun hermoilun jälkeen pelaan koneella vielä hetken ennen kuin pakotan itseni nukkumaan äänikirjaa kuunnellen. Koen huonoa omaatuntoa: ohjeissahan sanottiin, että punktiopäivään tulisi saapua hyvin levänneenä ja kello on jo yli puolen yön.

Vain muutaman tunnin yöunien jälkeen herään. En saa enää unta. Nousen ylös ja odotan aamun saapumista. Herätyskelloni, jonka senkin olin asettanut soimaan hyvissä ajoin, herättää puolisoni aamuun kolme tuntia myöhemmin.

Punktiopäivän aamuna saa saamieni ohjeiden mukaan syödä hyvin kevyen aamupalan noin puolitoista tuntia ennen ilmoittautumisaikaa. Syön banaanin, pienen annoksen jugurttia ja juon janoon vain vähän vettä. Aiemmin toimenpidepäivän aamuna ei saanut syödä mitään, mutta ohjeita on hiljattain muutettu. Liikaa ei kuitenkaan sovi syödä, jotta vatsalaukussa oleva ruoka ei häiritse anestesiaa tai annettavia lääkityksiä. Munasolujen keräys on kuitenkin leikkausta ja potilaan nukutusta pienempi toimenpide, jonka vuoksi kevyt aamupala on nykyään ohjeissa sallittu. Tasaisempi verensokeri auttaa, että potilaille ei pääse tulemaan liian huono olo. Muista kuitenkin tarkistaa nämäkin ohjeet juuri sinua hoitavalta taholta!

Lähdemme liikkeelle hyvissä ajoin, ennen pahinta aamuruuhkaa. Puolisoni ilmoittautuu heti aamusta antamaan spermanäytteen ja menen yksin munasolujen keräykseen tai alkioiden siirtoon tulevien erilliseen odotustilaan. Olen saapunut toisena paikalle päivälle varatusta seitsemästä potilaasta.

Sairaanhoitaja kutsuu punktioon tulevat yksitellen sisään seurantahuoneeseen. Puolisot tai saattajat eivät saa tulla seurantahuoneen puolelle, mutta ilmoittautumisen ja sisäänottotarkastuksen jälkeen saa halutessaan mennä saattajan luokse käytävälle odottamaan toimenpiteen alkua. Useimmat naisista jäävät seurantahuoneen puolelle väliverhoin erotetuille lepotuoleilleen odottamaan omaa vuoroaan.

Ilmoittautuessa tarkistetaan kuvallinen henkilöllisyystodistus, mitä lääkityksiä ennen punktiopäivää on otettu, minä päivänä ja mihin kellonaikaan irrotuspiikki on pistetty, että mukaan on muistettu pakata omat eväät ja haluaako potilas esilääkitystä ennen punktiota. Ranteeseeni laitetaan potilasranneke, jossa näkyy nimeni ja henkilötunnukseni. Mieleen tulee vanhempieni lapsivuosikirjaani säilyttämä pikkuriikkinen rannekkeeni.

Yksi suunnitelluista punktioista perutaan ilmeisesti väärin otetun lääkityksen vuoksi. Potilaita piti olla seitsemän, lopulta meitä hoidetaan kuusi. On siis hyvin tärkeää, että IVF/ICSI hoitoon valmistautuessa kaikkia hoitotahon antamia ohjeita seurataan tarkalleen: oikea-aikaisuus annetuissa lääkkeissä on ehdottoman tärkeää onnistuneelle munasolujen keräykselle.

HUSin lisääntymistieteen yksikköön tulee tuoda punktiopäivään mukaan omat eväät. Ennen kotiutumista toimenpiteen jälkeen potilaan tulee juoda vettä ja syödä vähän, jotta nähdään ettei kaikesta lääkityksestä tule huono olo ja käydä vielä onnistuneesti pissalla. On mukavinta saada syödä toimenpiteen jälkeen jotain itselle varmasti mieluista. Kannattaa muistaa, että toimenpidepäivänä voidaan hoitaa monta muutakin potilasta, joten vaikka itse ilmoittautuminen ja munasolupunktio on yksittäisen potilaan kohdalla nopeasti ohi, voi omaa vuoroa odottaessa helposti mennä montakin tuntia – ja monta tuntia odottaessa sitä, että jokaiselle potilaalle annetaan yksityiskohtaiset ohjeet jatkosta kotiutettaessa. Munasolujen keräykseen kehotetaankin varaamaan koko päivä. Vaikka et normaalisti söisikään aamiaista, iltapäivään mennessä tarvitset varmasti jo jotakin syötävää. Syöminen myös helpottaa pahoinvointiin, kun verensokeri saadaan nousemaan aamun ja aamupäivän paaston jälkeen.

Ilmoittautumiseni vastaanottanut sairaanhoitaja mittaa verenpaineeni. Hän kysyy minulta jännitänkö ja haluaisinko rauhoittavan lääkkeen. Vastaan, että kyllä tämä kaikki vähän jännittää. Hoitaja kertoo kollegansa tulevan pian laittamaan minulle kanyylin ja antamaan esilääkityksen, joka auttaisi minua rentoutumaan odotellessa. Uusia potilaita ohjataan verhojen taakse ja odotan omaa vuoroani. Laitan puolisolleni viestin, että lepotuoli on tosi mukava ja että tulen moikkaamaan häntä pian.

Uusi sairaanhoitaja tulee kanyylikärryn kanssa luokseni ja ääreisverenkiertoani kokeiltuaan ohjaa minut ennen kanyylin laittoa lämmittämään käsiäni pesualtaalle. Lämpimiin verisuoniin kanyylin laittaminen onnistuu paljon helpommin. Käsiäni lämmitellessä hänkin saa kiireisenä päivänä mahdollisuuden nopeaan vessataukoon ja hänen takaisin tullessa käteni hehkuvat lämpimästä punaisena. Jutustelemme, hän on selkeästi todella hyvä työssään. Kanyylin laittaminen on nopeasti ohi. Hoitaja kysyy kun en hänen mielestään vaikuta kovinkaan jännittyneeltä: jännittääkö minua enemmän koko tämä päivä vai punktiossa mahdollisesti tuleva kipu? Olen enemmän huolissani siitä, miten kipeää puudutusaineen piikittäminen emättimeen tai neulan vieminen munasarjoihini saattaa tehdä: muut stressin aiheethan on jo hoidettu olen ollut paikalla ajoissa ja ilmoittautuminen on onnistuneesti tehty. Hoitaja rauhoittelee, että useimpien potilaiden mielestä munasolujen keräys ei ole lopulta ollut niin kivuliasta kuin mitä he olivat odottaneet. Hän myös kertoo, että otettu rauhoittava esilääke vaikuttaa siihen, miten anestesialääkäri annostelee kipulääkettä toimenpiteen alkaessa: ilman rauhoittavaa lääkettä kipulääkitystä voidaan antaa hieman isompi annos. Päätän jättää rauhoittavan lääkkeen ottamatta. Sairaanhoitaja käy vielä uudelleen läpi, että ultraäänen mukaan munasarjoissani pitäisi olla kasvamassa kuusi keräykseen sopivaa munarakkulaa, joka on hieman keskiarvoa vähemmän. Lopuksi hän vielä kysyy, haluanko puolisoni mukaan itse toimenpiteeseen. Vastaan, etten ole vielä päättänyt tulemmeko yhdessä vai tulenko yksin. Taidan jännittää sitä, kokeeko puolisoni tilanteessa olonsa avuttomaksi, kun kaikki on terveydenhuollon ammattilaisten käsissä.

Olen nyt valmis toimenpiteen alkuun ja saan ohjeen pysyä lähellä, mutta luvan odottaa omaa vuoroani joko käytävässä tai seurantahuoneessa. Käyn sanomassa puolisolleni hei – hän tekee läppärillään etätöitä käytävän toisen pään odotustilassa. Kun tulen, hän laittaa koneensa pois ja on olemassa vain minua varten. Saan itse päättää haluanko hänet mukaan punktioon vai en. Halaamme ja kerron, että minut hoidetaan vasta päivän viidentenä potilaana, joten odotellessa menee vielä tovi. Juteltuamme ja sovittuamme, että hän tulee toimenpiteeseen mukaan palaan takaisin seurantahuoneeseen lepäämään ja lukemaan kirjaa.

Seurantahuoneessa on kylmä – siellä on hyvä ilmanvaihto ja kehoni lämpötilani laskee, kun aamupäivä etenee pidemmälle ja kevyestäkin aamupalasta on kulunut useampi tunti. Laitan villasukat jalkaani ja teen oloni mahdollisimman mukavaksi. Hoitajalta saa pyytää peiton, jotta oman vuoron odottaminen on viileässä miellyttävämpää.

Lopulta kolmen tunnin odottelun jälkeen on viimein meidän vuoromme. Päivän ensimmäisessä toimenpiteessä oli mennyt jostakin syystä tavallista pidempään.

Näen, että toimenpidehuoneessa on hyvin tilaa myös tukihenkilölle. Paikalla on kaksi sairaanhoitajaa, punktion suorittava erikoislääkäri sekä anestesialääkäri. Käyn ilmoittautumassa huoneen perällä olevalla luukulla laboratoriossa sukusolujamme käsittelevälle IVF-biologille: nimi, henkilötunnus ja puolison nimi. Ilmoittautumisen jälkeen riisun mekkoni alla olleet mikrosortsini ja alusvaatteeni sisäänkäynnin luona olevan verhon taakse.

Nousen toimenpidepöydälle, jossa jalkani kiinnitetään paikalleen sitein, mikä tuntuu hurjalta. Puolisoni pääsee istumaan anestesialääkäriä vastapäätä aivan minun viereeni. Saan kanyylin kautta vahvemman kipulääkkeen heti kättelyssä ja lääkkeen vaikutus humahtaa nopeasti päähän. Valitettavasti itse toimenpide on minulle hyvin kivulias suonen sisäisen kipulääkityksen ja emättimen kautta pistettävästä paikallispuudutuksesta huolimatta. Ensin punktioidaan vasen, sitten oikea puoli. Vasemmalta saadaan kerättyä punktion ajoituskäynnin ultraäänessä näkyneet viisi sopivan kokoista munarakkulaa, oikealta kaksi. Oikealta puolelta myös tyhjennetään ultrassa nähty munasarjakysta. Olen kiitollinen, että puolisoni on mukana toimenpiteessä ja yritän olla mahdollisimman reipas ja pysyä parhaani mukaan paikallani. Vaikka keräys tekee kamalan kipeää ajattelen, että kaikki tämä on ehdottomasti jokaisen kyyneleen ja koetun kivun arvoista. Itkeminen vähän hävettää kun olin jo aiemmin toimenpiteessä olleiden kuullut sanovan, että toimenpide oli ollut melko kivuton.

On helpottavaa, kun kaikkiaan noin viisitoista minuuttia kestänyt keräys on lopulta ohi. Ajattelen, että seitsemällä munarakkulalla meillä on jo hyvä mahdollisuus saada keräyksessä muutamakin kypsä munasolu. Sairaanhoitaja tuo verhon taakseni riisumani alusvaatteet minulle toimenpidepöydällä puettavaksi ja hän saattaa minut käsikynkässä takaisin seurantaan omalle lepopaikalleni.

Seurantahuoneessa viereisellä potilaspaikalla minua ennen toimenpiteessä olleelle naiselle tulee huono olo ja hän oksentaa. Oksentamisen jälkeen hän nukahtaa nopeasti. Itseäni kipulääkitys vähän huimaa vain vähän ja seurantahuone tuntuu lämpimämmältä. Saan juoda vettä heti toimenpiteen jälkeen ja syön evääni rauhallisesti nauttien puolituntia myöhemmin. En tarvitse enää kipulääkettä. Käyn vessassa ja onnistun pissaamaan, niinkuin pitää ennen kotiutumista. Verta ei ole tullut paljoakaan. Vaihdan itselleni puhtaat alusvaatteet ja uuden terveyssiteen. Vointini tuntuu pian jo melko normaalilta, alavatsa on kuin kuukautiskivuissa, mutta en koe tarvitsevani enempää kipulääkettä. Myöhemmin pyydän parasetamolia kotimatkaa varten, joka annostellaan suoraan suoneen kanyylin kautta. Joudun odottamaan rauhassa omaa vuoroani kotiinlähtöön, kun minua ennen toimenpiteessä olleet kotiutetaan yksi kerrallaan. Verhojen toisella puolella kuulen muiden saavan hyviä ohjeita turvalliseen kotiutumiseen ja hyviä uutisia onnistuneesta keräyksestä. Näen IVF-biologin päivittävän Omapolulle puolisoni antaman spermanäytteen pesun jälkeiset tulokset, jotka ovat erinomaiset.

Ennen kotiinpääsyä saan tietää, että minulta kerätystä seitsemästä munarakkulasta vain neljästä on löytynyt munasolu. Sairaanhoitaja kertoo määrän olevan valitettavan alhainen ja varoittaa jo tässä kohtaa, että jokaisen julkisella tehtävän lapsettomuushoidon kohdalla arvioidaan, onko hoitojen jatkaminen kannattavaa. Mikäli maljahedelmöitys ei nyt onnistuisikaan olisi myös mahdollista, että raskauden todennäköisyys voidaan arvioida niin pieneksi, ettei julkisella puolella välttämättä tehtäisi enää uutta IVF-hoitoa, vaikka normaalisti IVF/ICSI-hoitoja tarjotaan kolme kertaa.

Koitan muistuttaa itseäni potilaiden usein kysyttyihin kysymyksiin annetusta vastauksesta: raskauden alkamiseen voi riittää vain yksi alkio.