Ensimmäisen IVF-hoidon tulokset järkyttävät meitä molempia. Emme odottaneet, että kaikki menisi helposti tai että muutaman viikon kuluttua punktiosta olisimme raskauskuplassa, mutta täydellinen epäonnistuminen vie meidät molemmat hetkessä syviin ja synkkiin vesiin. IVF-hoitoihin lähteminen oli alunperinkin ollut molemmille meistä hankala päätös, emmekä matkan alkaessa uskoneet, että etenisimme näin pitkälle. Ajatus IVF-hoidosta oli luotaantyötävä, steriili, täysin irti siitä rakkaudesta ja lämmöstä jota toisiamme kohtaan tunsimme. Päätimme kuitenkin yrittää.
Ja lopputuloksena oli täydellinen epäonnistuminen.
Ei yhtäkään normaalisti hedelmöittynyttä munasolua. Ei ainuttakaan. Olemmeko näin epäsopivia toisillemme?
Olo on raskas ja vaikea. Mietimme, että tähänkö tämä kaikki nyt päättyy, juuri kun olimme molemmat vihdoin toivoneet vanhemmuutta. Muutamalla läheiselle pettymyksestä kertominen oli samaan aikaan huojentavaa ja hirvittävän raskasta. Samalla oma oloni punktion jälkeisinä päivinä oli hirvittävä. Miksi ihmeessä olen laittanut itseni tästä kaikesta läpi kun emme saaneet edes hetkeksi toivoa siitä, että voisimme saada lapsen?
Tyynellä merellä 
Jätä kommentti